Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 26.6.2019 Pyhävaatteen vanhassa blogissa.
Vuonna 1995 ruotsalainen piispa Martin Lönnebo pysähtyi pohtimaan elämässä tärkeitä asioita ja kehitti lopulta monivärisen rukoushelminauhan, jossa jokainen helmi edustaa erilaisia asioita, kuten rakkautta, minää, ylösnousemusta ja Jumalaa. Myöhemmin on helminauhaa myös muokattu ja esimerkiksi vihreä luomakunnan helmi lisätty muiden joukkoon.
Vuonna 1978 sanfanciscolainen Gilbert Baker suunnitteli alun perin 8 raitaisen, sittemmin 6 väriseksi muuttuneen ja yhä varioidun sekä kehittyvän sateenkaarilipun yhteisölleen esimerkiksi Pride-kulkueisiin. Niin ikään Bakerin luomassa lipussa on jokaisella värillä oma merkityksensä.
Rukoushelminauhaa käytetään pysähtymään rukouksen, Jumalan, elämän ja maailman äärelle. Jotkut kokevat, ettei rukous tai Jumala liity Pride-kulkueisiin tai -lippuihin millään tavalla. Kuitenkin Jumala ja kaikki Hänessä on läsnä kaikkialla. Sielläkin, missä me emme joskus osaa Häntä nähdä. Niinpä tahtoisin nyt Pride-viikon keskellä pysähtyä kanssanne noiden samojen teemojen – Jumalan, rukouksen, elämän ja maailman – äärelle nyt Pride-lipun värien kautta.
Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöön kuuluvilla on suuremmat itsemurhariskit kuin enemmistöihin kuuluvilla. Itse kuulun transmiehenä joukkoon, joista keskimäärin puolet on harkinnut ja neljäsosa yrittänyt itsemurhaa. Kuulun myös henkilökohtaisesti molempiin lukuihin. Lisäksi viharikosten kautta henkensä menettää globaalilla tasolla yhä surullisen monta ihmistä vain sen vuoksi keitä he ovat tai ketä rakastavat.
Mainitsemieni lukujen ja tietojen keskellä eläessä tulee usein muistaneeksi, ettei elämä ei ole itsestäänselvyys. Jokainen päivä, jonka saamme on lahja Jumalalta. Emme sitä kenties aina muista, sillä sen saaminen on niin arkipäiväistä eikä sitä ole samalla lailla kauniiseen pakettiin paketoitu. Se on lahja, jota emme saa vain erityisinä päivinä tai tehtyämme jotain ihmeellistä. Se on lahja, jonka saamme jokaisena elämämme päivänä ja hetkenä. Kerta toisensa jälkeen. Se on paljon ja ihmeellistä. Jotain, josta olisi syytä voida iloita ja olla kiitollinen.
Aina elämän lahjasta ei ole helppoa tai oikein edes mahdollista iloita tai kiittää. Meillä on siihen suuri vaikutus. Meidän täytyy miettiä olemmeko luomassa maailmaa, jossa myös vähemmistöön kuuluvilla on mahdollisuus kokea uusi päivä lahjana vai ympäristöä, joka saa tällä hetkellä esimerkiksi puolet transmiehistä jossain kohtaa miettimään olisiko kuitenkin helpompaa lähteä pois.
Punainen raita muistuttaa, että elän, selvisin ja toivottavasti selviän myös jatkossakin.
”Jumala, sinä annat meille lahjaksi elämän. Kiitämme Sinua siitä. Auta, että mahdollistaisimme saman myös muille.”
Oranssi – parantava voima
Englanniksi oranssin raidan merkitystä kuvataan sanalla ”healing”, joka tarkoittaa varsinaisesti parantumista tai toipumista. Sateenkaariyhteisö on kautta vuosien kokenut paljon asioita, joista joudutaan varmasti toipumaan vielä pitkään, yli sukupolvienkin. On ollut loppumattomalta tuntuvaa syrjintää, ulkopuolelle jättämistä, vähättelyä, epäinhimillistämistä, sivuuttamista, väkivaltaa ja kuolemaa. Niin yksilöllisellä kuin yhteisölliselläkin tasolla.
Se ei ole kuitenkaan koskaan jäänyt eikä jää siihen. Jo silloin, kun apua ei ole ulkopuolelta juurikaan saatu, on sateenkaariyhteisö pitänyt huolta omistaan. Auttanut toipumaan. Pride ei ole ylpeyttä yli muiden. Se on ylpeyttä, joka auttaa toipumaan, parantumaan, pääsemään viimein siihen, missä olisi kuulunutkin olla: samalle viivalla kaikkien muiden kanssa. Minä olen hyvä. Saan olla.
Me tarvitsemme kaikki tunnetta, että selviämme. Tarvitsemme kaikki tunnetta, että riitämme. Edes hetken. Edes joillekin, jollekin. Jossain.
”Jumala, olemme kaikki kuvinasi epätäydellisiä ja silti rakastat meitä niin, että annoit ainoan Poikasi kuolemaan puolestamme. Auta meitä toipumaan haavoista, joita olemme toisillemme aiheuttaneet. Näkemään itsemme ja muut Sinun rakkautesi valossa.”
Keltainen – auringonvalo
Aurinko tuo valolla ja lämmöllään elämää maapallollemme. Se on läsnä vaikka pilvet sen peittäisivät. Minulle se kaikki linkittyy luonnollisesti myös Jumalaan. Joskus Häntä on vaikeaa nähdä. Joskus tuntuu kuin maailman myrskyt tai muut ihmiset koittaisivat mennä Hänen tielleen. Hän on kuitenkin siellä ja vaikuttaa.
Suhteeni kristinuskoon ei ole aina ollut yksinkertainen. Sen pyhää kirjaa, sanomaa ja sisältöä on käytetty myös minua vastaan. Olemassaoloani ja hyvinvointiani vastaan. Ajettu noihin itsemurhan keskellä rypeviin lukuihin. Se kaikki ei kuitenkaan kerro minulle enää Jumalasta. Se ei enää vaikuta jumalsuhteeseeni. En päästä enää muita ihmisiä minun ja Jumalani väliin. En anna heidän peittää Hänen ääntään ja vaikutusta omallaan. Olen löytänyt rauhan Jumalani kanssa.
”Sinä olet läsnä silloinkin, kun emme Sinua näe. Auta meitä kuulemaan äänesi ja tuntemaan läsnäolosi silloinkin, kun muut ihmiset tai elämän kipumme koittavat tulla meidän väliimme.”
Vihreä – luonto
Olemme osa kaunista ja monipuolista luomakuntaa. Moninaista kasveissaan, tapahtumissaan ja eläimissään. Myös meissä ihmisissä. Siinä keitä olemme, kuinka sen ilmaisemme ja ketä rakastamme. Kaikessa kauneudessaan ja monipuolisuudessaan se kaikki puhuu meille myös Jumalasta. Hänen kallisarvoisesta ja rikkaasta luomistyöstään. Me emme voi sitä kaikkea vielä tai aina ymmärtää. Opimme sekä löydämme koko ajan uutta. Niin suuri on Jumalan luoma maailma. Niin valtaisa on Jumala.
Meidän ei ehkä tarvitsekaan aina ymmärtää. Me voimme kuitenkin kunnioittaa ja varjella. Pitää huolta ja suojella sitä luomakuntaa, jonka osa itsekin olemme. Se on etuoikeuksien mukana tuleva vastuumme. Meidän jokaisen.
”Jumala, auta meitä näkemään sekä kunnioittamaan luomistyösi kauneutta sen kaikessa rikkaudessaan.”
Sininen – harmonia
Pride-lipun sateenkaaren värien voidaan nähdä kuvastavan myös Pride-kansan moninaisuutta. Erilaisia taustoja, tilanteita, identiteettejä jne. Lippua onkin viime vuosina varioitu myös uudestaan niin, että esimerkiksi ruskea sekä musta on lisätty joukkoon korostamaan myös rodullistettujen asemaa ja oikeuksia.
En väitä, että monenlaisten ihmisten välinen harmonia olisi sateenkaari-yhteisössä aina ja täysin toteutunut, niin kuin ei ole Kristuksenkaan toive kristittyjen yhteydestä päässyt toteutumaan. Se on kuitenkin jotain, mitä meidän kaikkien olisi hyvä tavoitella kaikessa arjessamme. Sopusointua, sovintoa ja rauhaa. Harmoniaa.
”Kristus, auta meitä olemaan yhtä, jotta maailma uskoisi. Johdata sovintoon ja sopusointuun.”
Violetti – yhteishenki
Kun AIDS:in jyllätessä suurimmillaan homoyhteisöissä kuolleiden perheenjäsenet eivät enää tahtoneet olla missään yhteyksissä siihen kuolleeseen, ottivat yhteisön jäsenet arkun kantaakseen. Kun perhe on hylännyt sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan, on yhteisö voinut muodostaa uuden perheen hänen ympärilleen. Yhteisöllisyys on kautta aikojen kantanut ihmisiä yli vaikeiden aikojen. Pitänyt hengissä.
Me puhumme siitä kuinka kirkko on ihmiset. Yhteisö on jäsentensä muodostama ja pystyy olemaan niiden summaa suurempi. Me muodostamme sen ilmapiirin, joka kirkossa on. Me muovaamme omia yhteisöjämme. Sateenkaari-ihmisten historiaa tutkiessa olen miettinyt, kuinka AIDS on niitä harvoja, ellei ainoa, suuri tragedia, jota ei ole masinoitu uskoon nojaten. Kirkolla, uskolla ja kristillisyydellä on ollut surullinen rooli sateenkaarevassa historiassa ja samalla omassa historiassaan. Kirkon ollessa siinä elävät ja toimivat ihmiset, on se samalla myös valtaisa joukko sateenkaari-ihmisiä.
On jälleen oivallinen aika miettiä, millaista yhteisöllisyyttä tahdomme olla tässä maailmassa ja kirkossamme luomassa. Meille kaikille.
”Tahdomme tuoda rakkauttasi toteen tässä maailmassa. Auta meitä rakentaman yhdessä sekä kantamaan toinen toistamme.”
Mio Kivelä
Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentin.